Goodwill

Kukaan ei saa jäädä ulkopuolelle

Aivan yhtäkkiä 5-vuotias poikani halusi pukeutua jalkapalloilijaksi. Hän ei ollut aiemmin osoittanut mitään kiinnostusta jalkapalloon eikä vaatteisiin, mutta eräänä päivänä kaikki oli toisin. Ostimme hänelle lopulta kirpparilta pelipaidan ja sen kaveriksi hän puki college-housut. Tätä asua hän nyt käyttää uniformun ryhdillä ja se päällä hän lähtee päiväkotiin joka päivä.

Miksi? Kävi ilmi, että muutama poika päiväkodissa oli erittäin kiinnostunut jalkapallosta ja sitä pelattiin pihalla joka päivä. Mutta nämä pojat olivat antaneet ymmärtää, ettei pelaamaan ollut asiaa ilman ”oikeaa” pelipaitaa.
Tämä tietysti kantautui henkilökunnan korviin ja asiaan tartuttiin nopeasti. Kaikki saavat olla mukana ja pelata jalkapalloa, eikä siihen tarvita mitään erikoista paitaa. On väärin vaatia sellaista. Siis loppu hyvin, kaikki pelaavat nyt yhdessä.

Mutta entä, jos näin ei olisi? On totta, että tietyssä iässä lapsilta tullaan vaatimaan tietynlaista paitaa päästäkseen mukaan. Ja muita varusteita, pelimatkakuluja, lisenssimaksuja ja niin edelleen. Ja yhtäkkiä kaikki eivät saakaan olla mukana – koska kaikilla ei ole siihen varaa.

Pelastakaa Lapset ry:n raportin mukaan Suomessa on yli 120 000 lasta, jotka elävät vähävaraisissa perheissä. Olosuhteidensa vuoksi heillä ei ole samoja mahdollisuuksia osallistua harrastuksiin ja opiskeluun kuin muilla lapsilla. Nämä lapset ovat vaarassa syrjäytyä ja päätyä negatiiviseen kierteeseen, josta on vaikea päästä myöhemmin pois.

Tänä jouluna 30 % Goodwill-tuotteiden myynnistä ohjataan Pelastakaa Lapset ry:n Eväitä elämälle -ohjelmaan, joka tukee vähävaraisten perheiden lasten mahdollisuuksia harrastaa ja opiskella.

Kaikkien on saatava olla mukana. Tule sinäkin mukaan antamaan tukesi!

Kim
Kehityspäällikkö

3
Avatar
Vieraskirjoittaja
  • Tykkää
    3
  • Jaa

3 kommenttia

Hannele Ahi 13.12.2019 at 17:34

Mukana

0

Sari 15.12.2019 at 11:45

Ei saisi -mutta jää.
Haluan kertoa kokemukseni Pelastakaa Lapset -elämän toiminnan toteutumisesta. Kuulin aikoinani , että Eväitä elämälle tukea on mahdollista anoa. Mutta nykyään minua suututtaa, kun puhutaan sanalla valtakunnallinen ja kaikilla on mahdollisuus.
Tilanteeni on , että jäin neljän lapsen yksinhuoltajaksi ja odotin viidettä, kun lasten isä jätti meidät v09. Olen esikoiseni omaishoitaja(ilman palkkiota) , hänellä on epilepsia, vas. puol hemiplegia, kehitysvamma, suntattu hydrogefalus ja puheent erityishäiriö. Moninaisista diag huolimatta emme saa tukea Keravan kunnalta emme silloin emmekä nyt. Lisäksi talomme ulosmitattiin miehen kaatuneiden firmojen vuoksi.
Kaikki lapset harrastivat jalkapalloa ja talous oli nollassa. Mutta siis eväitä elämälle ei harrastustukea eikä myöhemmin kun yritin tukea opiskeluihin myönnetty kenellekään, koska kunnassamme ei ole paikallisyhdistystä. Yritin myös Helsingin jaostolta , mutta heillä oli liikaa anojia.
Kaikille ei ole mahollisuutta

0

Sanna 16.12.2019 at 14:31

Kiitos rohkeudestasi, kun jaoit tarinasi Sari. <3

0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

1000 Merkkejä jäljellä

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.